Ehkä olisi pitänyt hieman miettiä tätä yrittäjäksi lähtemistä ennen kuin irtisanouduin päivätöistäni. Jos olisin ollut järkevä ja laskelmoima niin olisin voinut olla päivätöissä määräaikaisen sopimuksen loppuun saakka ja samalla rakentaa yritystä väsyneenä työpäivän jälkeen. Silloin ei ehkä tarvitsi miettiä, että mistä saa rahaa elääkseen, kun toistaiseksi asiakkaita on tasan 0 kpl.
On minua kyllä lohduteltu, että kyllä niitä asiakkaita tulee. Mietin vain silloin, että mistäköhän niitä oikein tulee, kun pelkkä somen avaaminen aiheuttaa minulle jo oksennusrefleksin vaikka päivitysten/ mainosten miettiminen kuvien kanssa on kivaa. Aikoinaan tuli siis somekiintiö täyteen ja poistuin kaikista sosiaalisista medioista enkä ole hirveästi kaivannutkaan sinne. Nyt yrityksen uudelleen perustamisen jälkeen täytyi palata takaisin someen, koska tätä nykyä suurin osa ihmisistä käyttää somea. Ilmaiset potentiaaliset markkinapaikat vai miten se meni.
Olen myös yrittänyt perinteistä taktiikkaa yritykseni markkinoinnilla, nimittäin laputtamalla kauppojen ilmoitustauluja ja samalla bongailla potentiaalisia asiakkaita tuolla kaupungilla, kun olen kävellyt paikasta toiseen viemässä paperimainoksiani kauppoihin jne. Heille olisi hirveän kätevää markkinoida yritystä "face-to-face", kuten minulle markkinoitiin Lopen kesäteatterin esitystä lupaamalla, että kädessäni olevaa kitara tatuointia näyttämällä pääsen suoraan lavalle muiden esiintyjien joukkoon. Lupasin harkita asiaa. Eniten jäin kuitenkin miettimään, että hyvä markkinointi niksi tuonne ulkoilmaan ihmisten pariin :)
Palataan takaisin tuohon perinteiseen markkinointiin eli vanhan ajan puhelinmyyntiin kadulla "face-to-face" taktiikalla. No ei sekään kovin helppoa ole ollut. Ei ole hirveästi tänään koiranulkoiluttajia näkynyt iltapäivällä 30°C helteessä, mikä on kyllä hyvä, koska eläin parathan siellä paahtuisi. Ehkä yhden potentiaalisen henkilökohtaisen avustettavan henkilön bongasin kaupassa. Ja jälkikäteen kyllä harmitti, etten sittenkään uskaltanut mennä kysymään henkilöltä, että voinko työntää hänen ostoskärryään ja auttaa ostoksissa, koska hänellä oli kainalosauva käytössä. Mutta tämä olkoot minulle oppitunti josta opin, että ensi kerralla, en mieti sitä hullun mainetta, jonka olisin ehkä tuosta "voinko auttaa sinua" - kysymyksestä saanut vaan kerään rohkeuteni ja selkäsuorassa (toivottavasti oma ostoskorini ei paina silloin liian paljon) menen kysymään, että "Hei, saisinko auttaa sinua."
Mietin myös, että uskallanko lähteä tekemään näin rehellistä blogia yrittäjyydestäni, koska saattaisin menettää ne ensimmäisetkin asiakkaat jotka eivät ikinä uskalla ottaa yhteyttä luettuani blogiani.
Mistä innovatiivisen yrittäjän blogi nimi tulee? En todellakaan tiedä. Innovatiivinen sana vain juolahti mieleeni, kun mietin blogin perustamista, johon purkaa ajatuksiani yrittäjyydestä.
Ehkä tämä tästä. Ei. Kyllä tämä tästä lähtee :)
Lisää kommentti
Kommentit